Kuntoutusviikko yksi

Se olisi sitten perjantai, ja ensimmäinen vajaa viikko kuntoutuksessa ohi. Tietenkin viikkoa on yhä jäljellä, mutta viikonlopun aikana täällä ei kuntoutusta ole. Täältä voisi lähteä viikonlopuksi kotiin, mutta itse en tietenkään voi kun en ole sellaisessa kunnossa, että pystyisin huolehtimaan itsestäni.

Viikosta jäi sellainen hidas tuntu. Aika kyllä kuluu, kun alkaa olla jo paljon tottumusta sairaalassa makaamisesta. Sitä paitsi olen ollut todella uupunut koko viikon, eikä ajan kulua silloin samalla tavalla huomaa. Tarkoitin kuitenkin, että kuntoutuksen osalta alku on ollut hidas. Ensin meni aikaa alkuhaastatteluihin ja muihin perusasioihin. Sitten tielle tulivat hakasten poistot (jotka jostain syystä haluttiin ottaa kahtena eri päivänä). Niiden poiston jälkeen jalkoja ei sopinut 24 tuntiin äärirajoilla harjoituttaa. Tänään aamupäivästä oli hyvä ja tehokas harjoituskerta, mutta niin kuin monella muullakin työpaikalla, niin perjantaina lopetetaan aikaisemmin, joten iltapäivän harjoitusta ei ollut.

Tänään otettiin myös ensimmäistä kertaa käyttöön jatkuvan passiivisen liikkeen -laite (en tiedä mikä se on oikeasti nimeltään). Joka tapauksessa jalka kiinnitetään laitteeseen, ja se ojentaa ja koukistaa jalkaa edestakaisin. Liikerata pidetään sellaisena, että se ei aiheuta kipua. Se vähentää polven jäykkyyttä, ja lisää jalan aineenvaihduntaa. Fysioterapeutin mukaan se on tehokkaaksi todettu laite. Sitä käytetään 2-3 kertaa päivässä tunnin kerrallaan. Puoli tuntia per polvi. Tämä toiminta jatkuu myös viikonlopun aikana.

2 - 3 tuntia päivässä kiinni tässä laitteessa.

Muuten olen tänään huomannut voimien vähän palautuneen. Jaksan jo istua nuokkumatta koko ruokailun ajan, ja kirjoittaminenkin onnistuu pidemmissä pätkissä. Taisin tosin nukkua päivällä kolmatta tuntia, mutta on se vähemmän kuin muina päivinä. Ilmeisesti saatu veri, rautatabletit ja monivitamiinivalmiste alkavat hiljalleen toimia. Mielialakin on tuntunut tänään pirteämmältä - onko kyseessä vain parempi päivä vai onko suunta kääntynyt? Tiedä häntä, mutta kiva olla välillä paremmalla mielellä liikkeellä.

Ensiviikon lukujärjestys näytti jo huomattavasti kiireisemmältä. Kaksi yksilöohjaus fysioterapiaa päivässä. Joka päivälle oli myös yksi ryhmäharjoituskerta. Lisäksi näytti olevan lääkärin, ja neuropsykologin tapaamiset. Luulisi, että tuolla ohjelmalla tulee kuntoutukseen tehoa, ja josko sitä edistystäkin alkaisi sitten pikkuhiljaa jo näkyä. Nyt viikonlopun harjoittelen omatoimisesti ohjeiden mukaan. Käyn kävelemässä, venytän polvia, koukistan ja ojennan jalkoja tuolilla istuen, ja vaikeimpana kaikesta seison suorinvartaloin kaiteesta kiinni pitäen, ja ojennan polvia suoraksi. Viimeinen noista on tärkeä, mutta kivulias harjoitus.