Sunnuntai aamu. Molempien polvien saranoinnista on nejä päivää. Askeltakaan en ole vielä ottanut, joten ei ole ihan toivotulla tavalla ainakaann käynnistynyt. Toivottavasti tämä päivä tuo muutoksen.
Olen vähän pyörällä päästä, että mitä on tapahtunut. Siitä lähtien kun kirurgi kertoi heti leikkauksen jälkeen että kaikki meni ok, niin kaikki on mennyt nopeasti huonosti. Viimeinen järkevä muistikuvanni on valvonta osastoltan kirurginen sairaalan puolelta. Sen jälkeen muistan vain valoja ja ääniä. Niiden toimintojen kautta olin päätynyt Tyksin T-sairaalan sydänvalvontaan, mutta en vieläkään tiedä mitä tarkalleen tapahtui ja missä vaiheesa. Keuhkoihin tuli vettä, jolloin hengiyts vaikeutui.
Eilen tulin takaisin kirugiselle. Antibioottia ja nesteen poistoa tiputettu vielä tänään. Myös hemoglobini laski, vaikka menetin leikkauksen aikana vain olemattomat 100 ml. Verta tiputettiin toissa yönä. Tänään harkinnassa oli uusi kuorma kun ei ole riittävästi nosussa, mutta rautatableteilla edetään sittenkin. Olo on heikko - joko veriarvoista tai hapensaannista riippupuen - en tiedä. Silmien kunto ei auta yhtään. Tuntuvat vain huononevan.
Leikkauksen lopulla minulle tuli siis näköhäiriöitä. Eikä ne ole parantunneet vieläkään. Eilinen päivä meni odotteluun ja ambulassimatkailuun. Ensin T-sairaalasta tänne, ja myöhemmin täältä A-sairaalaan silmälääkärin konsultaatioon. Puoliltaöin takas. Ambulanssikuljetuksilla siis kaikki reissut, joten odottelua ei voinut lauantaiehtoolla välttää.
Vatsa ei taaskaan toimi, ja jo neljä päivää jo mennyt. Äskön kävivät tunkemassa suppoa ilman turhia ennakkovarotuksia. Miten alentava ja järkyttävä kokemus. Ehkä olisi voinut vielä antaa aikaa, sillä pariin ensimmäiseen päivään en saanut ollenkaan ruokaa vaan kärry toisensa jäleen vilahti ohi. Järkyttävää sekin. Olisi vatsalle nyt voinut antaa vielä vähän aikaa ennen suppojen kokeilua. Edes niin kauan että olisin päässyt jaloilleni. Nyt sitten makaan nolosti vaipoissa siltä varalta että tulee kiirellinen ratkaisu tähän asiantilaan.T osin vatsani tuntuu olevan terästä, ja yksinkertaisesti sanoi ein. Ei auta supot.
Jos tästä reissusta jotain hyvää haluaa minita niin en ole oksentunut ketaakaan. Jes! Pahoinvointia tosin tuli heti leikkaksen alkuun, ja siitä napsahti ruokahat kiinni. Heti alkuun myös pahoinvoinninestolääkitys aina kipulääkkeen kanssa, kun sen kanssa on niin paljon ongelmia ollut aikaisemmin. Ilmeisesti kuvio toimi hienosti kun järeämmätkin lääkkeet pysyvät ongelmitta. Alan sevästi karaistua tähän toimintaan. Lääkkeet menee niin kuin vanhalta tekijältä.
Tämän kirjoittaminen on vienyt koko päivän. Näön takia on tauoteltava tämän tästä. Kirjoitusvirheitä voi olla, ja ajatus katkeilee kun kerrallaan näkyy vain muutama kirjain. En muista, että mainiksinko jo, että kyseessä olisi lasiaisen irtoaminen silmistä. (Muistaakseni). Se on harvinaista, että menevät samalla kertaaa molemmistan silmistä, ja vielä kesken leikkauksen. Omat merkillisyyde, ja aina hankalinta reittiä.
Tämä voi kestää muutamista päivistä useisiin kuukausiin. Ensi viikolla tehdään vielä lisätestejä ettei kyseessä sittenkin ole verkkokalvojen irtoaminen. Se vaatisi ilmeisesti leikkauksen. Kun taas tämän ensin mainitun pitäisi parantua itsestään. Tietysti oire on tuplana hankalampi. Voi olla että sillekin täytyy tehdä jotain. No ensi viikolla on viisaampi tästäkin. Joo on paljon virheitä ja korjaukset vain lisäävät niitä enkä pysty juuri nyt parempaan.
No kyllä Sinua nyt koetellaan! Olet kuitenkin hoitoketjussa sairaalassa, eikös ne Sinut kuntoon laita. Onhan tuo kova rumpa ja aika myrkyt annetaan niin aina tietekin voi tulla kaikenlaista. Kyllähän ne ronkki sieltä täältä ja vähän häveliäiltäkin alueilta, mutta ne vaan täytyy ottaa hoitoina ja tarpeellisina toimenpiteinä. Hyvää vointia ja uskoa tulevaan parempaan!!
VastaaPoistaPs. en tosiaan saanut itsekkään jalkoja liikkumaan oli tunnottomat ja raskaat viikon ajan, kysy sitä jumppaa kuitenkin vaikka apua tarviitkin liikutteluun.
Voimia paljon sulle sinne! Kylläpä on monenlaista tapahtunut, mutta päivä kerrallaan parempaan uskoen eteenpäin. Olet ajatuksissa!
VastaaPoistaKiitos kommenteista anonyymi ja Hannastina. Toivottavasti tosiaan korjaavat minut vielä. Onhan se totta, että kaikkea voi sattua. Ei leikkaukset ole riskittömiä vaikka usein ajattelee niin juuri omalla kohdalla olevan. Voimia tarvitaan. Täytyy vaan yrittää kestää, jaksaa ja selviytyä.
VastaaPoistaHei Tuulikki, löysin blogisi etsittyäni tietoa polven sarananivelistä, minulle asennetaan sellainen oikeaan polveen ensi viikolla.
VastaaPoistaNyt olen jo järkyttynyt lukemastani, onneksi nyt vuonna 2019 voit ilmeisen hyvin, katsoin juuri kävelyvideosi.
Saanko udella, en vielä hirveän pitkälle lukenut, liittyikö leikkauksen jälkeiset, sydän-, keuho-, silmäongelmat sairauksiisi vai vain leikkauskomplikaatioihin?
Sinulla päädyttiin leikkaamaan molemmat polvet samaan aikaan?
Mahtoiko se vaikuttaa komplikaatioihin?
T. -P-
Heippa P! Kiitoksia kiinnostuksestasi. Tosiaan molemmat polvet laitettiin samalla kerralla, kun muu ei ollut mahdollista. Se oli kaikin puolin raskasta aikaa, mutta nuo ongelmat… ne oli puhtaasti leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita sydämessä ja keuhkoissa, ja näönongelmat tuli ilmeisesti noiden kahden muun aiheuttamista verenpaineen ja happipitoisuuden laskun seurauksena.
PoistaKyllä, tänä päivänä voin ihan hyvin. Sydän- ja keuhkot on ok. Silmiin jäi pysyvät näkökenttäpuutokset, joihin tottuminen on vienyt aikaa, mutta nykyisin olen aikalailla sinut senkin asian kanssa. Sen jälkeen tehdyissä leikkauksissa ei samat ongelmat ole toistuneet. Luultavasti kävi vain huono tuuri - en siis usko, että kyse oli ainakaan suoraan tuplaleikkauksesta.
Tsemppiä sinulle leikkaukseen.