Ei tällä pre-op käynnillä oikeastaan tullut esiin kovin paljon uutta tietoa kummallekaan osapuolelle. Koska leikkauksia on takana tämän vuoden puolella jo kaksi, niin kaikki perustiedot sairauksineen lääkityksineen on jotakuinkin ajantasalla. Pieniä tarkennuksia toki tehtiin, ja minun oli ihan tarpeellista kuulla proteesin vaikutuksista ääneen kerrottuna. Infektioriskiä tähdennettiin, ja todettiin, että se on suurin uhka siihen, että uusintoihin jouduttaisiin ennenaikaisesti. Muuten odotetaan hyvinkin 25 vuoden kestoaikaa.
Kokonaisuutena arvioisin käynnin olleen hyödyllinen, ja tietysti välttämätönkin, koska käynnillä otettiin röntgenkuvat, joiden perusteella leikkaus suunnitellaan. Lisäksi otettiin laboratoriokokeita ja sydänkäyrä. Jotenkin minulle jäi sellainen tuntuma, että Larsenin syndrooman olemassa olo, ja sen vaikutuksen laajuus, tiedostetaan ja huomioidaan yhä paremmin. Ja se taas vähentää omia huolenaiheitani, koska silloin voin itse antautua potilaaksi, ja antaa osaavampien tehdä niin kuin parhaaksi katsovat. Tuli todetuksi ongelmat niin kaularangassa kuin käsissäkin. Otettiin käyttöön sana moninivelongelma. Tietouden lisäyksessä on ilmeisesti auttanut se, että kesän fysiatrikäynnin anti on päätynyt nähtäväksi myös Tyksin tietoihin. Kerrankin tietoa joka liikkuu.
Leikkaava lääkäri on mennyt vaihtoon sitten viime kuuleman, mutta koska polviani ei ole kukaan pariin vuoteen testaillut, niin se on sinällään merkityksetön seikka. Joka tapauksessa tapasin tällä käynnillä leikkaavan lääkärin, joka tutki polvet itse. Hyvä niin. Se on minulle tärkeä asia, että kirurgilla on muutakin kuin vain kuviin perustuva tieto siitä mitä leikataan. Varsinkin kun ne kuvat jotka itse ohimennen näin, näyttivät olevan otettu vähän sijoiltaan olevista polvista. Ne menevät nykyään niin helposti sijoiltaan, etteivät pysyneet edes röntgenkuvauksen aikaa, vaikka yritin niitä parhaani mukaan sijoillaan pitää.
Yksi kirurgia mietityttänyt seikka tuntui olevan lumpion liikkuminen. Olisi tärkeää, että se pysyisi paikallaan eikä luiskahtaisi sijoiltaan enää leikkauksen jälkeen. Toinen mikä selvästi askarrutti oli ne odotukset joita minulla on leikkaustulosta kohtaan. Normaalistihan tekonivelkirurgia on kipukirurgiaa, jolloin voidaan yleensä luvata kivun todennäköisesti vähenevän leikkauksen seurauksena, kun taas omassa tapaukssesani rustot ovat vielä ihan siedettävässä kunnossa eikä näin ollen kipuihin ole tulossa mitään nopeaa muutosta. Ongelma on toiminnallinen eikä tekonivel ei ole koskaan alkuperäisen tuntuinen. Ilmeisesti näitä ei pidä lähteä pienin syin leikkaamaan. Myönsi toki, että tulevat tekonivelet ovat tapauksessani varmasti toimivammat kuin nykyiset polvet eikä leikkaustarve näin ollen ole kyseenalainen. Parin viikon päästä siis leikataan.
Tällä samalla käynnillä otettiin myös lonkkien kontrollikuva. Varsinaista lausuntoa en ole siitä nähnyt, mutta kuvan näin ohimennen, ja sen perusteella näyttäisi siltä, että luutumien on alkanut myös viimeksi leikatussa lonkassa. Molempien lonkkien osteotomialinjat oli silti edelleen nähtävissä, mutta pääasia on, että homma edistyy oikeaan suuntaan myös sillä osa-alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti