perjantai 26. elokuuta 2016

Vastasyntyneet polvet

Ohi on. Uudet polvet on nyt asennettuna. Kirurgi sanoi, että meni ihan hyvin. Jalat suoristuivat pöydällä, mutta pyrkivät kaiken aikaa vanhaan virheasentoonsa. Iso jumppa on edessä. Röngenkuvia ei vielä otettu. Luulisin, että ensi viikolla. Vähän tuli mutkia matkaan. Tällä hetkellä Tyksin T-sairaalassa sydänvalvonta yksikössä. Sitä en muista miten tänne päädyin... lanssilla kai...Ilmeisesti joku allerginen reaktio joko sementistä tai kipulääkkeistä.

Viisi tuntia kesti leikkaus, ja hereillä melkein koko ajan. Siinä vaiheessa kun tuli keuhko-ongelmia niin silloin sain jotain rentouttavaa. Ei se tajua kuitenkaan kokonaan vienyt. Keuhkoihin kertyi nestettä ja näyttäisi siltä, että olen viikonlopun yli täällä kortisoni ja nesteenpoisto hoidossa. Makuulla pitäisi pysyä. Ei edes vessaan sovi mennä. Tämä taas hidastaa polvijumpan aloittamista. Eikä tämä näin ollen ole mikään hyvä juttu toipumista ajatellen.

Eikä ole hyvä juttu sekään, että minulla on näköhäiriöitä. Lääkkeistä epäillään senkin johtuvan. Tilannetta seurataan ja tarvittaessa konsultoidaan silmälääkäriä. On muuten vaikeaa ja hidasta kirjoittaa tällaisella näöllä jossa kolmannes kirjaimista puuttuu vaihtelevasti milloin mistäkin kohdasta. Eilisestä en paljon muista, mutta tänään on mennyt jo paremmin. Jospa se tästä lähtisisi. Kipuja on reippaanlaisesti.

3 kommenttia:

  1. Heippa!
    Tsemppiä ja onnea paranemiseen vielä lisää!!!
    Odottelinkin tietoa leikkauksesta, mutta kirjoituksen päivämäärä oli aikaisempi enkä heti huomannut!

    VastaaPoista
  2. Tabletti sössii päivämäärät. Ja oma näkö mennyt niin huonoksi ettei tahdo kirjoitus sujua. Alkaa tuntua että onnea tarvitaan toipumiseen. Keskiviikkona 24. päivä leikattiin. Vielä en pääse lainkaan liikkeelle keuhkojen vuoksi. Nyt on siis lauantai. Jalat liikkuu yhä huonommin kaiken aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO hyvinkin johtuu todennäköisesti lääkkeistä ja verenohennuslääke ainakin mulla teki temppujaan. Ei liikkunut oma jalkani leikkauksen jälkeen oli kuin betonimöhkäle kesti viikon ennenkuin rupesi tuntumaan että on oma jalka. Sinulle on nyt tehty sentään aikamoinen remontti siihen verrattuna! Yrität vaan pitää mielen jotenkin myönteisenä, niin kyllä aika tekee tehtävänsä olet ollut huitsin vahva ja uskaltanut mennä tohon hommaan!! Peukkuja pidetään!

      Poista