Käsien vuoro

Viikon toinen käynti Tyksin kirurgiseen sairaalaan suuntautui siis ortopedian poliklinikalle kyynärpäävaivan vuoksi. Ei kuulunut ainakaan heti sanoja "mitään ei ole tehtävissä", mutta mitään ei varsinaisesti tähän hätään myöskään tehdä. Lienee selvää, että kun polvileikkauksiin on aikaa alle kaksi viikkoa, niin tässä vaiheessa ei voi alkaa käsille mitään suunnitelmia tekemään. Jalkojen toiminta ajaa kaiken edelle, niin kuin pitääkin.

Sovittiin, että menen uudelle käynnille joskus vuodenvaiheen tuntumassa. Silloin otetaan uudet röntgenkuvat niin kyynär- kuin olkapäistäkin. Käsien tilannehan ei ole mitenkään erityisen kiireellinen, sillä kipuja ja toiminnanvajausta on niissä ollut jo pitkään (osin aina) eikä se näin ollen ole muutaman kuukauden viivytyksestä kiinni. Ainoa mikä huolestuttaa minua ajan kulumisessa on sormien tuntopuutokset ja käden pistely. Pelkään, että ne jäävät pysyviksi oireiksi tai että ongelma vaan pahenee, jos aikaa ehtii kulua liian paljon.

Yölasta

Syy hermo-ongelmiin jäi edelleen tuntemattomaksi - ortopedin mielestä mahdollisesti rannekanavaongelma. Joskaan ei pystynyt sitä varmaksi sanomaan ilman hermoratatutkimusta. Eikä tutkimuksena suoritettu ranteen naputtelukaan kyllä aiheuttanut sellaisia tuntemuksia, joita siihen olisi kai pitänyt ranneoireesta tulla. Itse en (tietenkään) usko rannekanavaongelmaan, mutta käytän kuitenkin toimintaterapeutin tekemää yölastaa siltä varalta, että olen taas väärässä. Viikon käytön jälkeen en ainakaan vielä huomaa mitään parannusta. Jostain syystä käteni kuitenkin viihtyy ja lepää lastassa hyvin. Pitäisi oikeastaan saada toiseen samanlainen. Ei pistely normaalistikaan vaivaa minua öisin juuri lainkaan. Tuntopuutoksia sen sijaan on kaiken aikaa, mutta muuten kaikki oireet ilmenevät päivisin, toisin kuin rannekanavaongelmassa kai yleensä.

Kyynärpäistä kysyin, että onko niihin ylipäätään olemassa mitään hoitovaihtoehtoja. Tekonivelet kuulemma. Jos tällaisella tiellä jatketaan, niin kohta olen kokonaan tehty varaosista! Ilmeisesti niiden laittaminen onnistuisi näinkin vinoihin käsiin. Kuva kyynärpäistä on katsottavissa postauksesta "Epäluuloinen pessimisti". Kyynärpäätekonivelen ongelmana on huono rasituksen kestävyys. Toisaalta ei käsissäni nytkään ole mitään rasituksen kestävyyttä, mutta nämä asiat jäivät siis ihan avoimiksi. Se on hyvä, että olkapää otetaan mukaan tähän kokonaisuuteen, sillä ihan järjetöntä on lähteä hoitamaan kyynärpäävaivaa irrallisena, kun koko yläraajan toiminta viallinen.

Viikon kolmas käynti Turkuun suuntautui sitten eri osoitteeseen. Kävin noutamassa valmistuksessa olleet tukikengät. Niihin pitäisi nyt hiljalleen alkaa totutella. Puoli tuntia kerrallaan. Vajaan parin viikon kuluttua jalkojen olisi hyvä olla tottuneet asentoon, johon tukikengät ne ohjaavat. Eivät ne nyt ihan ole muodin uusinta uutta, ja melko oudoilta tuntuvat jalkoihinkin, mutta ei tuomita vaan tunnustellaan, että kuinka elo niiden kanssa lähtee sujumaan. Voisi tietysti huomauttaa, että jos on seitsemän kuukautta kulkenut 95-prosenttisesti puutarhatossuilla, niin aivan varmasti oikea kenkä tuntuu niiden jälkeen vähän oudolta jalkaan. Varovainen pitää olla siinä, etteivät ne pääse hankaamaan ja aiheuttamaan ihorikkoja, sillä sellainen voisi pahimmillaan siirtää polvileikkausta.

Klaveness-tukikenkä.